Amstrad CPC PowerBox, osa 1

Olen tainnut aiemmin jo kirjoittaa vanhasta Amstrad CPC-koneestani (Jep, viimeksi 2008) ja nyt usean vuoden tauon jälkeen palataan sorvin ääreen. Oldskool-kuume iskee jaksoittain ja nyt oli taas pakko päästä kuuntelemaan 8bit musaa ja katsomaan demoja sekä pelaamaan vanhoja legendaarisia pelejä. Ja kun emulaattori tuntuu huijaamiselta niin piti kaivaa aitoa rautaa esille.

CPCn kanssa on aina ollut ongelmana se, että sen monitori on julmetun iso eikä oikein sovellu pieneen opiskelijaboksiin. Valitettavasti CPCn virtalähde on myös tuon monitorin sisällä, joten se on ns. pakollinen paha. Tämän ympäri pääsee kun hankkii MP2-modulaattorin, joka tuottaa vaaditut 12V ja 5V-linjat sekä muuntaa CPC:ltä saadun RGB-signaalin RF:ksi. Tämä siis kun kytketään CPC televisioon. Tästä seuraa väkisinkin se, että kuvalaatu on jotain aivan muuta kuin haluttu, sillä tuo RF tai jopa koaksiaalinen videosignaali on kaukana RGB:n laadusta. Onneksi kaikissa TV:ssä on SCART-liitin (ah, tuo Ranskan meille lahjoittama hirvitys josta voidaan olla monta mieltä…), johon voidaan suoraan syöttää RGB-tason signaali puhtaasti.

Näillä pohjatiedoilla aloin suunnittelemaan mustaa laatikkoa, joka hoitaisi virransyötön ja kuvasignaalin välittämisen. Vaatimuksina oli:

• 12V @ 1A
• 5V @ 1.5A
• Virtalähde kierrätettävissä jo valmiista sovelluksesta
• RGB-signaalin läpivienti SCART-liittimeen
• Mahdollisimman siisti ulkonäkö ja pieni kotelo
• Lisäominaisuutena Stereoaudion vienti SCARTtiin.

Ensialkuun hylättiin vaihtoehto, jossa virransyöttö tehtäisiin muuntajalla ja erillisregulaattoreilla. Ensinnäkin siksi, että muuntajan tarvitsisi olla melko kookas ja toisekseen lineaariset regulaattorit hukkaavat tehoa lämmöksi. Koska tällöin päädytään väkisinkin hakkureihin, tuli heti mieleen PC-virtalähde. Tämä on tosin vielä kookkaampi ja turhankin järeä meidän käyttötarkoituksiin.

Kun sitten kouriini osui vanhoja digiboksin raatoja, tajusin että niissä käytettävät jännitteet ovat yleisesti suoraan 5V ja 12V. Lisäksi hakkuri on melko pieni ja kotelointina voidaan käyttää suoraan digiboksin omaa koteloa, siinä on valmiiksi paikat SCARTille ja RCA-liittimille. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kapasiteetti, nykyiset boksit ovat hyvin vähävirtaisia eivätkä niiden virtalähteet pysty tarjoamaan vaadittua 25W tehoa. Tätä testattiin König-merkkisen boksin virtalähteellä ja virransyöttö oli maksimissaan luokkaa 500mA, jonka jälkeen jännitelinjan hurinat nousivat kohtuuttoman suuriksi. Lisäksi näissä virtalähde on integroitu samalle piirilevylle ja sen eristäminen vaatii jo hieman mietintämyssyn käyttöä.

Kirpputoreja kiertäessä auton peräkontti täyttyi 10E edestä elektroniikalla (mm. täysin toimiva Buffalon WLAN-tukiasema, 3€) ja yksi näistä löydöistä oli toimiva Finluxin digiboksi. Tiesin tällaisen kerran purettuani sen olevan sen verran vanhaa tekniikkaa että siinä on erillinen virtalähde ja kun tehontarpeeksi mainittiin 36W, voisi tässä olla ratkaisu virtavaatimuksiin. Eikun kotelo auki ja testaamaan.

Aivan kuten muistinkin, boksissa oli erillinen virtalähde, joka oli vielä niin tyhmää mallia ettei se vaadi herätesignaalia vaan on jatkuvasti päällä. Hakkurin päädyssä olevan lattakaapelin liittimen viereen oli vielä selkeästi merkitty, mitä jännitteitä saa mistäkin pihalle, joten voidaan puhua todella rakentelijaystävällisestä laitteesta :) Seuraava vaihe oli virransyötön mittaaminen, josta otin ihan pari videota:

NSLU2 ei kuormittanut hakkuria vielä tarpeeksi vaikka sen pohjassa vaadittiin 2A syöttö, joten nostin panoksia:

Näillä pikaisilla mittauksilla saatiin todennettua, että virransyöttö on riittävä ja voitiin siirtyä rakenteluvaiheeseen. Hakkurin lattakaapelista ryöstettiin 5V ja 12V linjat ja niille tehtiin sopivat liitännät koteloon. 5V signaali viedään CPC:lle kaapelilla kun taas 12V signaalia varten boksin koteloon liimattiin DC-runkoliitin. Napaisuus kummassakin on eri, joten tässä sai olla tarkkana. Paljon muuta ei tarvinnut tehdä, CPC:ssä on oma virtakytkin joten siitäkään ei tarvitse huolehtia. Kuvia valmiista liitännöistä:

Seuraavassa osassa käydään läpi mitä vaaditaan RGB-signaalin syöttämiseen SCARTtiin ja kuinka helppoa se sitten lopulta onkaan.