Vanhat tietokoneet ovat itselleni hyvin sydäntä lähellä. Viritteillä on pitemmän aikaa ollut saada vanha Amstrad, ihka ensimmäinen tietokoneeni jälleen käyttöön, se kun on vain kerännyt pölyä ulkovarastossa. Kaivoin huvikseni siis sen esille ja testasin toimiiko. No, eihän se miksikään ole mennyt, ainoana vikana huomasin punaisen värisignaalin puutteen, jolloin näyttö ei toista punaista väriä. Ilmeisesti johto on poikki, koska sitä heiluttelemalla punainen näkyy.
Amstrad julkaisi CPC 464-mallin 1984, ja se oli lähes identtinen Sinclair ZX Spectrumin kanssa. CPC 6128-malli erosi edellisestä lähinnä isommalla muistilla, paremmalla näppäimistöllä ja 3″ levyasemalla (464:sessa oli kasettiasema.) Koko tietokone on vanhaan hyvään malliin sijoitettu näppäimistön sisään, virtalähde sen sijaan on monitoriosassa.
Amstradissa on Zilogin Z80-pohjainen 4Mhz prosessori ja 128k muistia on käytettävissä 64 kilon lohkoissa, eli “Pankeissa”. Näytönohjain kykenee kolmeen eri tilaan, 160×200, 320×200 ja 640×200. Tosin resoluution suurentuessa yhtäaikaa näytettävien värien määrä tippuu kuudestatoista kahteen. Yhteensä eri värejä on 27 ja niiden värikoodit onkin näppärästi painettu levyaseman yläpuolelle (kuvassa oikealla). Ääntä saa ulos 5-bittisenä stereona kaikkiaan kolmea kanavaa, vasen, keski ja oikea, ohjelmoimalla. 3″ levyasema on silloisen Hitachin standardi ja täten poikkeaa meille tutuksi tulleesta Sonyn 3,5″ standardista. Takaa ja vasemmalta sivulta löytyy monipuoliset liitännät; Atari-mallinen Joystick-portti, kuulokeliitäntä, rinnakkaisportti, sarjaportti, laajennusportti, lisälevy- ja kasettiaseman liitäntä.
Käyttöliittymänä Amstradissa pyörii ROMille poltettu Locomotive Basic. Koneella voidaan ajaa myös CP/M-käyttöjärjestelmää. Laajennusliitäntään voisi myös lisätä lisäROM-palikan esim. kiintolevyä tai 3,5″ levyasemaa tukemaan.
Aikalaisiin muihin koneisiin kuten C64 verrattuna Amstrad ei oikein onnistunut pelikoneena. C64:seen verrattuna sen heikohko äänipiiri ja laitteistopohjaisen ruudun vierityksen puute tekivät siitä heikon kilpailijan. Toisaalta levyjä käyttävät ohjelmistot toimivat Amstradissa paremmin, koska C64:sen levyohjaimen toiminta oli hidasta. Niinpä Amstrad oli vahvoilla esim. kaupallisissa sovelluksissa.
Itselläni löytyy Amstradiin alkuperäinen käyttöohjekirja suomeksi ja englanniksi, noin sata peliä, parikymmentä ohjelmaa, CP/M 2.2 ja 3-levykkeet, Brotherin matriisikirjoitin ja TAC-2:sen kopiojoystick. Aikoinaan koneella tuli pelailtua ja koodailtua kaikkea hienoa. Sedälläkin oli samanlainen joka myöhemmin meni serkuille, sen kunnosta en tarkemmin tiedä, liekö enää toimiva.
Mikäli saan huoneeseen järjesteltyä tilaa, aion ottaa Amstradin pysyvään käyttöön. Jos tarvitsee pikaisesti koodailla jokin pieni koodinpätkä esim. laskutoimitusten suoritukseen, ei muuta kuin virrat päälle ja BASIC tottelee saman tien. Lisäksi vanhat pelit ja oldskool-musiikki eivät vain tunnu oikelta emulaattorin päällä. Toivottavasti jostain löytyy vielä lisää vanhoja Hitachin korppuja täynnä mielenkiintoista tavaraa…
5.8.2007: Lisää testailtuani huomasin että levykeaseman vetohihna on taas kulunut ja venynyt pilalle. Tästä aiheutuu lukuvirheitä aika roimasti. Täytyy käydä paikallisessa sähköliikkeessä vaihtamassa hihna, kunhan kerkiän. Kyseessähän on surullinen tyyppivika näissä koneissa.
Leave a Reply